Kirja olisi sopinut hyvin moneenkin kohtaan haasteessa (esimerkiksi 4, 16, 18, 22, 43), mutta sijoitan se omassa listassani kohtaan 42: kirjassa on isovanhempia. Tarkemmin mietinnän jälkeen vain parissa novellissa itse asiassa esiintyy isovanhempia, mutta mielestäni kaikkien novellien teemat kuitenkin kietoutuvat nimenomaan sukupolvien välisten kuilujen, lapsettomuuden ja lapsien tai lastenlasten saamisen toiveiden ympärille. Toinen yhteisesti teoksesta nouseva teema on pariskuntien ja sukupuolten väliset suhteet, mihin teoksen nimikin viittaa.
Kirja maalaa kuvaa kiinalaisesta elämänmenosta, perheestä ja kulttuurista eri novellien kertojien kautta. Kirjan henkilöt eivät edusta kiiltokuvamaista ydinperheideaalia tai mallikansalaisia, vaan ovat monella tavalla väliinputoajia kiinalaisessa yhteiskunnassa: yksineläjiä, eronneita, leskiä, pettäjiä, lapsettomia yms. Samalla he ovat äärimmäisen inhimillisiä ja uskottavia kaikessa viallisuudessaan ja keskeneräisyydessään. Mielestäni Li kuvaa moralisoimatta ja ymmärtävästi tavallisen ihmisen osaa ja ajatusmaailmaa, joka ei suinkaan ole puolueeton tai puhtoinen, vaan jokaisella on omat itsekkäät motiivinsa ja vaikuttimensa, ja jokainen kantaa omaa ja sukunsa historiaa itsessään. Kuitenkin se tuntuu suhtautuvan lämpimän ymmärtävästi niin nuorten tyttöjen kuvia muotilehdissä ajankulukseen selailevaan pedofiiliin kuin pettäjiä narauttavaan mummojen etsiväkoplaan. Myös ihmisten välisissä suhteissa on kovuuden, itsekkyyden ja ristiriitojen ohella myös paljon aitoa lämpöä. Mielestäni teos loistaa juuri ihmisyyden kuvauksessaan.
Länsimaiselle lukijalle eksoottisia aiheita olivat esimerkiksi kuvaukset avioliiton välittäjistä ja vanhempien vallasta puolison valinnassa. Myös viittaukset moniavioisuuteen, maaseudun (kirjaimellisesti) avioliittomarkkinat ja ihmiskauppa voivat hätkähdyttää. Toisaalta länsimaiselle lukijalle teoksen myötä hahmottuu kiinalainen mielenmaisema, jonka eroissa länsimaisuuteen nousevat etenkin kungfutselaiset hyveet: vanhempien ja ylempien kunnioitus, uskollisuus, alistuminen kohtaloon, tyyneys ja viisaus.
Perhe-elämää ja sen puutetta Kiinassa
Novelleja yhdistää perheen merkitys, vanhempien sukupolvien auktoriteettiasema ja toisaalta yksinäisyys ja yhteisestä elämänmenosta vieraantuneisuus. Suvun jatkaminen ja sen tähden myös aviokumppanin löytyminen tuntuvat painavan pakon tavoin kaikkia henkilöitä ja paine tulee sekä ikääntyviltä vanhemmilta että yhteiskunnalta. Novellien vanhaksipiiaksi jääneet naiskertojat (tällainen oli huomattavan useassa novellissa) kuvaavat yhteiskunnan, naapureiden ja tuttavien toisaalta yrityksiä saattaa nuori nainen avioon ennen parhaiden päivien ohi menemistä, toisaalta kummeksuntaa ja paheksuntaa, jota normista poikkeavaan kohdistetaan. Yksinäiset vanhat naiset ovat outolintuja. Perheen perustamista odotetaan kyllä myös miehiltä, mutta iällä ei ole naisten tavoin niin kiirettä.
Kun tulin naimaikään, minulle alettiin tolkuttaa ensin hienovaraisesti, sitten suorasukaisemmin, että nuoren naisen parhaat vuodet ovat lyhyet, että kävisin päivä päivältä luotaantyöntävämmäksi kuin tuore litsiluumu, jolle ei löytynyt ostajaa ajoissa. - - Sen sijaan luimme toisten ihmisten tarinoita, jotka olivat todellisempia kuin omamme; eihän meistä oman elämämme taitamattomina rakentajina ollut kilpailemaan niiden mestareiden kanssa. (s. 97)Vanhempien kunnioitus nousee kirjassa tärkeäksi arvoksi ja myös lastenlasten saaminen on ennen kaikkea kunnioitusta omia vanhempiaan kohtaan, joka kunnollisen lapsen tulisi täyttää. Ikääntyneitä vanhempia myös hoidetaan kotona - tai otetaan puoliso oman huonokuntoisen vanhemman hoitajaksi. Maailma on yhteisöllinen: naapurusto tietää aina koko kylän asiat ja itseensä sulkeutuneihin suhtautudutaan epäilyksellä.
Kuvaukset aviopuolisoiden väleistä jäävät kenties tästä syystä etäisiksi, eivätkä henkilöt haekaan länsimaista ideaalia eli romanttista rakkautta. Useimmille avioliitto tuntuu olevan enemmänkin järkivalinta - sen sijaan naimattomuus hahmottuu oman halun seuraamiseksi. Ei rakkaus kirjasta kuitenkaan kokonaan puutu, se vain kohdistuu yleensä "väärään" kohteeseen: avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen, rikolliseen, mielenterveytensä menettäneeseen. Onnellisia pareja teoksesta sen sijaan ei tunnu löytyvän, vaan viestinä on enemmänkin, että vain nuorilla on kuvitelmia, vanhemmiten on alistuttava elämän väistämättömyyden edessä. Toisaalta lämpimimmät ihmissuhdekuvaukset kirjasta löytyvät juuri muualta kuin pariskunnista: läheinen suhde voi muodostua esimerkiksi oppilaan ja opettajan tai nuoren ja vanhan naisen välille. Myös vanhempien ja lapsen suhteet kuvataan usein lämpiminä ja välittävinä.
Mielestäni on hienoa, että teoksessa nousee heteronormatiivisuuden ja ydinperheideaalin sijaan esille myös erilaiset perheet: adoptiolapset, keinohedelmöitys, kommuunielämä, toinen puoliso vankilassa ja seksuaalivähemmistöt. Viimeisiä kuvataan vaivihkaa, rivien välistä ja tämä vaatii lukijaltakin hoksaavaisuutta. Tämä tukee kuvausta maailmasta, jossa homoseksuaalisuutta ei ääneen lausuttuna ole olemassa, mutta sitä esiintyy silti piilossa katseilta. Henkilöt eivät myöskään itse identifioidu seksuaalivähemmistöiksi kuten länsimaissa tehdään, vaan tilanteet ja suhteet kuvataan ohimenevinä, kaukaisina. Kun avioliitto ei houkuta, vaihtoehtoina on solmia kulissiavioliitto tai elää koko elämä yksin, mikä tosin on viimesijainen ja poikkeava vaihtoehto.
"Nuorena luulee rakkautta tärkeimmäksi asiaksi", professori Shan sanoi yhä ikkunaan päin. "Se on ihan luonnollista, vaikka toivonkin että olisit oppinut jotakin sinulle lukemistani kirjoista. Ihminen voi tuhlata elämänsä tavoittelemalla kukkaa peilistä, kuuta joesta, mutta sinulle en niin soisi käyvän." (s. 50)
Historian ja modernin painolasti
Teoksen Kiina tuntuu elävän välitilassa: menneen ja nykyisen välissä. Tämä korostuu novellissa Vankila, jossa Amerikassa elävä kiinalaispariskunta päättää turvautua moderniin teknologiaan ja keinohedelmöitykseen ja lähtee etsimään sopivaa kohdunvuokraajaa Kiinan köyhältä maaseudulta, jossa eletään köyhyydessä ja kurjuudessa, nähdään nälkää ja myydään ihmisiä kuin tavaroita. Vaikutelma syntyy myös siitä, että kirjassa on monia ihmisiä, jotka ovat ajatusmaailmaltaan ja arvoiltaan perinteisiä ja muistelevat menneitä, mutta elävät yksinäisinä suurkaupungeissa modernin vilinän keskellä. Perinteiset arvot (perhe, vanhempien kunnioitus, kurinalaisuus) iskeytyvät modernin elämän helppouteen ja notkeuteen sekä individualismiin, ja henkilöt tuntuvat kipuilevan tämän murroksen taitekohdassa.
Ailinin teki mieli saarnata pojantyttärelleen vanhempien kunnioittamisesta, mutta Ying pyörittelisi vain silmiään ja nauraisi hänen joutaville, ikäkuluille viisauksilleen. "Minä en ymmärrä, miksi joku haluaisi ravintolassa syödessään katsella näitä ammoisia tyttöjä.""Te näytätte kaikki kolme hirveän nuorilta ja viattomilta. Aidon kiinalaisilta.""Mutta tätä kuvaa ei kylläkään otettu ulkomaanpellejen viihdykkeeksi", Ailin sanoi apeasti. (s. 225)Monille henkilöille ristiriita aiheuttaa resignaatiota, kääntymistä pois maailmasta ja sen muutoksista: he tuntuvat ikään kuin "kelkasta tippuneilta". Esimerkiksi novellin Hänenlaisensa mies toistuva motiivi on lausuma: Minulla ei ole enää mitään sanottavaa tästä maailmasta. Monia nykyajan ilmiöitä kuvataankin juuri ikääntyneiden kiinalaisten silmin, joille on vaikea ymmärtää maailman muutosta. Novellissa Aika kiitää muutos konkretisoituu Eurooppaan muuttaneen lapsenlapsen muodossa, jonka todellisuus on aivan erilaista kuin isoäitinsä tämän iässä. Toisaalta alistuminen kohtaloon, välinpitämättömyys ja yksinäisyyteen vetäytyminen nousee myös teoksen vallitsevaksi mielialaksi. Kuten Kiinan historia, sukupolvet ja maailma, kaikki menee koko ajan eteenpäin. Ja paradoksinomaisesti pysyy samalla hätkähdyttävän paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti